Kävin Tampereella järjestetyssä Reiluttaja-koulutuksessa. Reilun kaupan toiminta on kiinnostanut itseäni jo pidemmän aikaa. Ajatus siitä, että me täällä läntisessä maailmassa elämme kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä on tuntunut minusta sietämättömältä vääryydeltä jo pidemmän aikaa. Olen lueskellut aiheesta jonkin verran. Eri lähteistä löytyy ristiriitaista tietoa. Toisissa lähteissä todetaan, että nykyisenlainen kehitysapu on vahingollista tai ei ainakaan niin tehokasta kuin se voisi olla, toisissa lähteissä taas todetaan, että vaikkei nykyinen tapa antaa kehitysapua aivan optimaalinen olekaan, on kehitysavulla saatu paljon hyviä asioita aikaan. Erilaisista vaihtoehdoista lukiessaan on helppo vaipua harmistukseen - miten tuntuu, että ratkaisut toisensa jälkeen onnistutaan sössimään pahemman kerran? Usein käy niin, että jonkin osapuolen ahneus onnistuu pilaamaan kaiken. En nyt kuitenkaan mene tähän aiheeseen tämän syvemmälle tässä kirjoituksessa, vaan keskityn enemmän Reiluttaja-koulutuksen antiin. 

Harvassa asiassa ollaan saavutettu täydellisyyttä. Ratkaisuissa, joihin yhteiskunnissa ollaan päädytty sisältyy aina omat ongelmansa. Niin sisältyy myös Reiluun kauppaan.  Arvostan koulutuksen järjestäjiä siitä, että toivat esiin Reiluun kauppaan liittyvät ongelmat. Näistä puutteista huolimatta tuen tätä järjestelmää. Se, että Reilun kaupan tuottajat saavat tuotteistaan reilun hinnan - paremman ja oikeudenmukaisemman vastikkeen tekemästään kovasta työstä - on minusta oikeudenmukainen ja kannustava vaihtoehto globaalin etelän tuottajille. Myös koko yhteisöä tuetaan Reilun kaupan ansiosta saaduilla rahoilla. Reilun kaupan tuottajat vierailevat toisinaan valtioissa, joissa heidän tuottamiaan tuotteita ostetaan. Odotan innolla, milloin pääsen kuulemaan tällaisen tuottajan ajatuksia. 

Tässä hieman koulutuksessa opittuja asioita: Reilun kaupan systeemissä on hyvää se, että se kannustaa kehitysmaiden toimijoita ja antaa heille varmuutta lisää elämään. Reilun kaupan tuottajien saama voitto on turvatumpaa kuin aivan tavallisen tuottajan. Tällä hetkellä kansainvälisen kaupan säännöt ovat myös epäoikeudenmukaiset kehitysmaiden toimijoita ajatellen. Sen vuoksi onkin hyvä, että on luotu tällaisia järjestelmiä, jotka korjaavat joiltain osin epäoikeudenmukaisen kaupankäynnin seuraukset, vaikkei se ongelmaa täysin poistakaan. Reilun kaupan tuotteita ostaessa tulee muistaa, että Reilu kauppa sertifikaatti sertifioi kulloisenkin tuotteen. Reilun kaupan sertifikaatilla ei siis sertifikoida tuotteen tehnyttä yritystä. Esim. Ben & Jerry's jäätelöyritys ei ole Reilun kaupan yritys, vaikka useilla sen tuotteilla on Reilun kaupan sertifikaatti. Tällaisissa setrifioiduissa tuotteissa käytetään Reilun kaupan raaka-aineita siltä osin kuin se on mahdollista, ei muuta. 

Koulutuksen jälkeen tuli sellainen olo, että voisin entistä enemmän hypätä mukaan Reilua kauppaa edistävään toimintaan mukaan. En koe riittäväksi muutosta sitä, että saisin edistettyä reilua kauppaa vain omassa lähipiirissäni. Haluaisin mennä mukaan toimintaan, missä suurempia yksiköitä saataisiin liittymään mukaan Reiluun kauppaan. Yliopistomme on jo Reilun kaupan yliopisto, samoin Tampereen kaupunki. Mistähän löytyisi jokin uusi sopiva kohde?