Luontosuhdeosioon kuului myös itsenäinen ennakkotehtävä, jossa tuli pohtia seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Tutustu omassa lähiympäristössäsi (rakennettu ja luontoympäristö) omaan ympäristö- ja luontosuhteeseen. Millaisia aistimuksia, havaintoja, kokemuksia, ajatuksia lähiympäristö (lähinnä fyysinen) herättää? Mikäli kokemuksiin liittyy tunteita, millaisia ne ovat, miten tunteet vaihtelevat eri ympäristöissä?
• Voit antaa omien havaintojesi (aistimukset, tunteet, kokemukset...) kautta nousta ideoita, ajatuksia, käytäntöjä, jotka tähtäävät ympäristövastuullisuuteen. Ideat voivat liittyä omaan, yhteisön, yhteiskunnan käytäntöihin.
• Yleistä: Anna itsellesi aikaa kokemukselliseen havainnointiin ennen kuin lähdet ideointivaiheeseen. Voit raportoida kokemuksiasi kuvilla, kirjallisesti jne.
• Tehtävän palautus osana kurssiportfoliota.

Oman kotitaloni ympäristö on melko kolkko. Katsoessani parvekkeelta ulos näen masentavan värisen kerrostalon, josta toisinaan naapuri kurottautuu ikkunasta ulos tupakoidakseen. Kaupungin keskustassa asumisessa on omat etunsa - pääsee nopeasti paikasta toiseen, mutta toisaalta rakennettussa kaupunkiympäristössä asuminen on taas hieman masentavaa.

Pyynikin metsiin pääsee kuitenkin suhteellisen nopeasti ja aloin tarkastelemaan omia tuntemuksiani luonnossa oleskelun jälkeen entistä tarkemmin luontopsykologin pitämän kurssikerran jälkeen. Luonnossa olon vaikutukset huomasi konkreettisesti - olo oli parempi kuin kiireisessä kaupunkiympäristössä vietetyn ajan jälkeen. Metsässä mieli karkaa myös usein elämän syvällisiin kysymyksiin. 

Yhteiskunnan tasolla näihin asioihin voitaisiin mielestäni tehokkaimmin vaikuttaa jo peruskoulussa. Lapsille voitaisiin opettaa luonnon hyvinvointivaikutuksista vierailemalla luonnossa. Tällöin luontoa kunnioittava ja sen merkityksen ymmärtävä asenne iskoutuisi paremmin mieleen - vaikeaa keksiä tapaa, jolla tällainen ajattelu voitaisiin iskostaa vanhempien ihmisten ajatuksiin. Nykyinen yhteiskunta kun kannustaa näkemään ympäristön jonain sellaisena, joka vain tarjoaa hyödynnettäviä resursseja, joita ei kuitenkaan osata riittävässä määrin osata arvostaa, muutoin kuin niiden rahallisen arvon kautta.