Eräänä keväisenä perjantaina menimme kurssiryhmän kanssa Pyynikin metsään pohdiskelemaan omaa luontosuhdettamme. Meitä tuli opastamaan ympäristöpsykologi, joka oli varsin pätevä työssään. Hänen opastuksellaan teimme harjoitteita ympäröivään luontoon liittyen - kävelimme metsässä etsien paikkoja metsästä, jotka tuntuivat syystä tai toisesta omalta. Yhteen paikkaan saattoi pysähtyä, jos se tuntui oikealta tai sitten jatkaa kävelyä, etsiytyen uusiin paikkoihin. Minusta tuntui rauhoittavalta katsoa mahdollisimman korkealta kauas horisonttiin. Kun olimme hetken saaneet pohdiskella omia tuntemuksiamme metsässä, jaoimme kokemuksen toisen kurssilaisen kanssa. 

Teimme myös ryhmässä harjoituksia. Menimme ryhmiin sen mukaan, mikä asia meitä luonnossa kiehtoi - oli se sitten kallio, puut tai järvi. Tämän jälkeen etsiydyimme oman ryhmämme kanssa sellaiseen paikkaan, minkä tunsimme oikeaksi. Tämän jälkeen kerroimme muille, kuinka nauttia paikasta, jossa olimme. Pyrimme jakamaan kokemuksemme muiden kanssa.

Tunti oli hyvin vaikuttava. Olen itse kaupungissa kasvanut ihminen. Omassa kotikaupungissani oli kuitenkin paljon metsää ja järviä. Asuessani edellisessä kotikaupungissani hahmotin luonnon eri tavoin kuin nykyään. Perheellämme on muutama kesämökki, joilla olin tottunut viettämään kesät. Perheeni omistaa myös metsää kesämökkien lähettyviltä. Tuolloin alitajuisesti ajatukseni oli, että luonnosta voi nauttia vain, jos luonto tai metsätilkku on oma. Tuolloin alitajuisesti ajattelin myös, että oma metsä on jollain tapaa arvokkaampaa kuin muu metsä. Toisaalta jossain vaiheessa näin luonnon paikkana, jossa on erilaisia asioita joita voi hyödyntää maksutta - kuten marjoja ja kalaa. 

Nykyään näen myös metsän joka ei ole omaa yhtä arvokkaana, vaikka toki omiin metsiin liittyy lapsuuden muistoja ja tunnekokemuksia. Toisaalta arvostan luontoa enemmän kuin ennen - minusta on aivan uskomatonta, kuinka kaunista luonnossa voi olla ja mitä kaikkea maapallo tällä hetkellä ihmiskunnalle tarjoaa. Taloudelliselta näkökulmaltakin ajateltuna luonto tarjoaa tällä hetkellä lukuisasti erilaisia palveluita. 

Kerrottuani joillekin kurssin ulkopuolisille ihmisille etukäteen tulevasta kurssikerrasta, he suhtautuivat siihen kummeksuvasti. Tuntuu, että heidän mielestään moinen kuulosti "hippeilyltä" eikä vakavasti otettavalta yliopisto-opetukselta. Ympäristöasioihin vaikuttamiseen perehtyneenä ihmisenä uskon, että tällaisella asioilla on paljon merkitystä. Nykyajan ihmiset ovat eriytyneet luonnosta - he kokevat olevansa ulkopuolisia, eivät osa luontoa. Mutta mehän olemme mitä suurimmassa määrin osa osa luontoa! Koostumme suurilta osin vedestä. Ihmiskeho on biologinen kokonaisuus.

Minusta kaikilla tieteen suuntauksilla on paikkansa ympäristömyönteiseen elämäntapaan kannustamisessa ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa - jos unohdamme täysin psykologiset tekijät, jää yksi syvällinen näkökulma ottamatta huomioon. Voikin olla, että jos emme arvosta tai kiinnitä huomiota yhteen näkökulmaan, voi olla että jätämme tällöin huomiotta yhden näkökohdan, joka voikin olla yksi avainasioista, vaikkapa ongelmien ydin.

Pitää olla teknistä ja kauppatieteellistä ymmärrystä asioista, mutta jos emme tiedä kuinka laittaa asiat täytäntöön, ei näillä ratkaisuilla ole mitään merkitystä. Pitääkin olla yhteiskuntatieteellistä tietoa siitä, mitkä tekijät ovat ympäristömyönteisen toiminnan esteenä, niin yksilön kuin yhteisön tasolla.