Meillä oli kurssitapaaminen, jossa raportoimme itsenäisen tehtävän suorittamisestamme. Itse päädyin tekemään videon, jossa käsittelin H&M:n toimintaa zombiemetaforan kautta. Valitettavasti minulla ei ollut riittävästi aikaa tehdä videota juuri sellaista kuin olisin halunnut, mutta olen silti tyytyväinen, että tein sen. Toisaalta en ollut aivan varma, kuinka "luovasti" työn olisi saanut tehdä, joten sekin hieman muokkasi sitä, miten työn tein. Jokatapauksessa tunnilla kävimme mielenkiintoisia keskusteluja liittyen kuluttamiseen ja kierrättämiseen - puhuimme siitä, että välttämättä kirpputoreilta vaatteiden ostaminen ei loppujen lopuksi ole ekologisin vaihtoehto. Voikin olla ekologisempaa ostaa heti kättelyssä kulutusta kestävä ja ympäristöystävällinen vaate. 

Välillä alkaa turhauttaa, miten luullessaan tekevänsä oikein hyvin ympäristön näkökulmasta ei se loppujen lopuksi olekaan aivan niin hyvä asia kuin oli luullut. Tällaisia turhautumisia on tullut jo muutamaan otteeseen - luulin, että kierrättäminen on todella hyvä asia, mutta loppujen lopuksi siitä ei olekaan aivan niin paljon hyötyä - kaikkea ei tosiaankaan hyödynnetä niin hyvin kuin mahdollista olisi. Luulee syövänsä oikein ekologisesti, mutta sitten saakin kuulla, että se ei ole hyvä asia, että soijaa tuodaan toiselta puolelta maapalloa, mikä tuottaa myös kasvihuonekaasupäästöjä. 

Olen jo kauan sitten tullut siihen lopputulokseen, että voin pyrkiä suurelta osin kestävään elämäntapaan, mutta täydellisyyden tavoittelun tässä asiassa jätän muiden kontolle. Sanotaanko, että voisin pyrkiä 70% ympäristöystävälliseen elämäntapaan. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, arvostan suuresti ihmisiä, jotka saavat elämäntapaansa muokattua ympäristöystävälliseksi. Esimerkiksi Leo Straniusta, jonka elämäntavasta kerrotaan alapuolella olevassa lehtijutussa:

http://www.hs.fi/sunnuntai/K%C3%A4pyl%C3%A4n+Gandhi/a1370058495307

Välillä itse pohdiskelen, pitäisikö pyrkiä entistä ympäristöystävällisempään elämäntapaan. Esimerkiksi tämä kurssi on innoittanut pohtimaan asiaa uudemman kerran. Tällä hetkellä tilanteeni on se, että kierrätän kaikki jätteet, mitä mahdollista on kierrättää. Viemme ylimääräiset tavarat Fidaan tai johonkin muuhun kierrätyskeskukseen. Toisinaan teen rikkoutuneista asioista jotain uutta - esimerkiksi poikaystäväni rikkoutuneista housuista ja kirpispaidasta tein oikein hienon kangaskassin. Pääasiassa olen kolmen vuoden ajan syönyt kasvisruokaa, mutta paheeni on ollut suuri riisin kulutus. Meillä ei ole autoa, emme ole juurikaan lentomatkustelleet ja liikumme Tampereella joko linja-autolla, pyörällä ja jalan. Pidemmät matkat taitamme junassa, linja-autossa tai kimppakyydillä. Vaatteeni olen ostanut kolmen vuoden ajan sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta lähes yksinomaan kirpputorilta, mutta nyt olen alkanut suosia myös Nansoa ja Marimekkoa. Kotimme sähkö on 100% uusiutuvaa energiaa. 

Energia, liikenne ja ruoka ovat tavallisen ihmisen suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen lähteet. Ajattelen, että oma toimintani on suhteellisen hyvällä mallilla ympäristön näkökulmasta. Yritän suosia myös huvittelumuotoja, jotka eivät kuluta runsaasti luonnonvaroja.  Leo Straniuksen elämäntapaan verrattuna paljon tekemistä kuitenkin yhä riittää. Tuntuu vaikealta elää niin eri tavalla kuin yhteiskunta ympärillä, jossa toimitaan aivan kuin ilmastonmuutos ei olisi todellinen ilmiö, jolle pitäisi kollektiivisesti tehdä jotain. Ympäristöystävälliseen elämäntapaan siirtymisestä pitäisikin tehdä asteittainen prosessi, samaantapaan kuin laihduttamisesta tai muutoin ruokavalion muutoksesta, jotta siitä tulisi pysyvää. 

Toisaalta aatokseni ovat samanlaisia kuin herra Leninin alapuolella olevassa kuvassa:

En ole itse mikään Lenin-fani tai piilokommunisti, mutta meemi tuo mielestäni hyvin esiin sen, että oman elämäntavan muuttaminen ei riitä. Tarvitaan myös poliittista vaikuttamista, eivät kaikki lähde kuitenkaan muokkamaan elämäntapaansa ympäristöystävällisemmäksi vapaaehtoisesti. Sen vuoksi keskitän mieluummin enemmän huomiota siihen, että voin muokata ympäröivää yhteiskuntaamme tarvittavaan suuntaan kuin siihen, että noudatan pikkutarkasti jokaisella elämänalueella ympäristömyönteisyyttä. Tosin tämän blogikirjoituksen jälkeen aloin innostua ajatuksesta asteittaisesta siirtymisestä entistä ympäristöystävällisempään elämäntapaan, jossa voisin ottaa huomioon myös ympäristön vaikutuksen elämäntapani onnistumiseen. Miten puhua omasta elämäntavastaan ja arvoistaan aiheuttamatta muille syyllistymisen tunteita?